Amatöörituubatunti voi olla vaikeimpia hankkeita sekä ohjaajalle että ala-opiskelijoille. Keskuskoulun ala-opiskelijalle tämä soittimen mammutti voi aiheuttaa monia vaikeuksia sekä fyysisestä että melodisesta näkökulmasta. Tämä artikkeli antaa 4 nopeaa vinkkiä, jotka voivat auttaa tukemaan tuubasoittajia asianmukaisessa etenemisessä bändin ensimmäisen vuoden aikana.

1.Laitteen piteleminen

Päätesti, jonka koen nuorekkaiden tuuba-alan opiskelijoiden kanssa, on pohjimmiltaan oikeutetun menetelmän löytäminen soittimen istumiseen ja pitämiseen samanaikaisesti. Koska tuubaa on kaikenmuotoisia ja -kokoisia, kuten myös aloittavia tuuba-opiskelijoita, jokainen aliopiskelija tarvitsee itse asiassa muokatun tilanteen, jossa soitinta voi pitää soittonsa aikana.

Alaopiskelijoiden tulisi istua istuimella poikkeuksellisella asenteella ja istua korkealla jalat lattialla.
Tuuban on asettuttava ala-opiskelijan syliin, kun he pysyvät mukana tässä poikkeuksellisessa asenteessa.
Seuraavassa vaiheessa mukauttamisesta tulee mahdollisesti tärkein tekijä, joka riippuu siitä, missä suukappale lepää alatutkimuksen mukaan. Tuba-asentoa tulee muuttaa, jotta suukappale saapuu huulille ilman, että alatutkija muuttaa asentoaan.
Jos suukappale on liian alhaalla, tuubin nostamiseen voidaan käyttää tyynyä tai kirjaa.
Jos suukappale on liian korkea, tuuba voidaan vaihtaa asettamalla tuuba istuimelle niin kauan kuin alatutkimuksen ei tarvitse vääntyä tässä mielentilassa saadakseen tämän käyntiin. Olen jäljittänyt tehokkaimman tavan käsitellä ala-opiskelijalle liian korkealle asetettua suukappaletta on käyttää tuubatelinettä.
Perimmäisenä tavoitteena on, että ala-opiskelijan ei tarvitse kurkottaa, kävellä tai vääntyä saadakseen huulensa suukappaleeseen. Lukuisat aliopiskelijat eivät pääse maksimikapasiteettiinsa tuubassa pohjimmiltaan sen tosiasian valossa, että heidän istumansa ja soittimen jalustalla seisominen ei ole ihanteellista. (Lue tästä artikkelista lisätietoja tuuba-asenteesta ja vakaasta tilanteesta.)

2.Rentouttava

Tuulivirta saattaa itse asiassa olla paras kulma (tai pelote), jota tubistien on dominoitava pelatakseen hyvin. Tuulivirta tuuballa ei ole aivan sama kuin jotkin muut metallisoittimet ja sitä pitäisi ohjata näin. Huulit ylittävän tuulen tulisi olla hirviömäisiä ilman suurta painetta kehossa tai huulten keskipisteessä saadakseen parhaat tuubasoundit. Tuuban rentoutuminen on aivan erilaista kuin mitä yksikään amatööri olisi todennäköisesti kokenut ennen bändin aloittamista. Aktiviteetteja tulisi käyttää saamaan nuorekas tubisti liikuttamaan valtavia määriä tuulta keuhkoissaan. Näitä toimintoja tulee porata johdonmukaisesti, sillä tuulen hyödyntäminen on asiantuntemusta, jota tulisi luoda pitkällä aikavälillä.

Toinen ajatus aloittelijatubaan rentoutumisesta on, että valtaosa alaopinnoista on vielä kehittymässä ja tällä tavalla keuhkot eivät ole täysin kehittyneet. Tämä tarkoittaa, että nuorekkaiden tubistien keuhkojen raja ei todennäköisesti ole sillä tasolla, jonka odotetaan soittavan samanlaisia ​​ilmaisuja kuin korkeammat metallisoittimet. On ihanteellinen antaa heidän hengittää säännöllisemmin, jotta he yleensä liikuttavat paljon tuulta. Alitutkimuksen kehittyessä keuhkojen raja kehittyy myös tämän asian hoitamiseksi jonkin ajan kuluttua.

3.Embouchure/Sävelen luominen

Tuba vaatii suurimman huulen värähtelevän pinnan kaikista metalliinstrumenteista. Näillä linjoilla tubistille tarkoitetun aukon tulee olla riittävän suuri pakottaakseen tärisevän pinnan. Liian tiiviillä tuuballa soittaminen voi heikentää värähtelypinnan aluetta ja alentaa soittimen ääntä.

Aloittaessani tuubaharjoittelua yritän saada opiskelijan harkitsemaan ensin “Ohm” muotoa ja sen jälkeen ankkuroimaan suun reunojen alla olevat lihakset hampaita vasten.
Tämän jälkeen minulla on alakoululainen pudottaa leuka niin, että syntyy kunnollisen kokoinen rako. Hyvänkokoinen juomapilli voi auttaa tässä tilanteessa.
Tämä embouchure-kokoonpano mahdollistaa sen, että huulet voidaan mukauttaa kunnollisen värisevän pinnan kanssa. Tuuban sävelten luomisen tukemiseksi olen tutkinut “Gracious” muotoa joka kerta kun he hengittävät sisään tai soittavat soitinta. Muista embouchure ja sävyn luominen ovat kykyjä, jotka tulisi luoda jonkin ajan kuluttua ja jotka eivät toimi enemmän tai vähemmän vahingossa. Suvaitsevaisuuden ja päättäväisyyden odotetaan auttavan alaopiskelijoita tässä pelissä

4.Lausunto

Minusta tapa poikkeukselliseen ilmaisuun tuubassa on kaksikerroksinen.

Ensimmäisten opiskelijoiden tulisi harkita verbalisointia, kuten vokalisti käyttäisi sanaa. Laulun tavujen käyttäminen on tehokkain tapa kouluttaa selitystä. Uskon, että tuuba-opiskelijoideni tulisi käyttää “tOH”-tavua kieliä puhuttaessa. Vokaaliäänen tulisi olla konsonanttia konsonanttia konsonanttia näkyvämpi, jotta se saavuttaisi parhaan äänen ja selkeyden.
Lisäksi, kun alaopinnot sopivat tavun puhumiseen, minä siinä vaiheessa pyydän heitä soveltamaan tätä puhallinkuvioihin viimeiseksi soittimeen.
Nuorekkaan tubistin on hyvin yksinkertaista tehdä ilmahyökkäykset kielen käyttämisen sijaan. Tuuliesimerkit antavat opettajalle mahdollisuuden analysoida, jos selitys on oikea. Yleisimmin tunnetuin ongelma, jota käyn läpi valitettavan verbalisoinnin hallinnassa nuoruuden ala-opinnoissa, on se, että tuulta ei jatku nuottien välissä. Tämä voi tapahtua sen tosiasian valossa, että aliopiskelija ei saa kieltäytyä selityksen jälkeen.